Pihatöitä ja puutarhan hoitoa
Vuosi 2020 ei poikennut vuodesta 2019 oikeastaan lainkaan, ainakaan blogikirjoittelun osalta. Olin yhtä kiireinen tai saamaton kuin edellisvuonnakin, joten yhteenvedolla mennään taas. Tosin aikaan saimme kesällä 2020 vieläkin enemmän näkyvää kuin aiempina kesinä.
Talvella 2019-2020 käsin veistetty, lukkonurkkainen perinteinen pihasauna lämmitettiin ensimmäisen kerran elokuun alussa. Perinteisellä tarkoitetaan tässä yhteydessä painovoimapohjaista ilmanvaihtoa (lue: rakolattiassa), kantovettä ja sähkötöntä puusaunaa.
Syyskuulle kaavailtu japanilaisen kiilalukitun kynsiliitoksen kurssi jouduttiin perumaan viime hetkellä Covid19-pandemian toisen aallon rantauduttua Suomeen. Ainoaksi vaihtoehdoksi ja veistää puutavarakatos itse. Ja niinhän tehtiin.
Piti ihan kaivaa koneen syövereistä kuva siitä miltä puutarhamme näytti kesällä 2017. Ei miltään, koska mitään ei näkynyt. Paitsi läpipääsemätöntä viidakkoa. Raivaussaha, moottorisaha, kaivinkone, muutama kuorma mursketta, soraa ja multaa sekä monta metriä suodatinkangasta myöhemmin tilanne onkin jo ihan toinen. Toki hikeä ja kipeytyneitä lihaksia sekä kottikärry/lapiokyynerpäätä ei sovi myöskään unohtaa. Pari vuotta meni, mutta nyt aletaan jo olemaan voiton puolella. Täytyy kyllä nostaa hattua Leenan innostukselle ja uurastukselle. Ei tullut hyvä, tuli vielä parempi.
Pihassa valmistui talon eteläseinän ja kasvihuoneen väliin hedelmäpuutarhan pengerrys. Alkukesästä 2020 asennettiin paikoilleen Alhonjärven asemarakennuksen vanhat perustuskivet, syyskuussa kävin noutamassa Rusasen kuskin ja kuorma-auton kanssa toisen satsin pergerkiviä, tällä kertaa löytyivät Vöyristä. Asioilla on taipumus järjestyä. Niin kävi myös kesällä 2019 valmistuneen japanilaisen Torii -portin kanssa. Sille löytyi lopulta luonteva paikka puutarhaan johtavien kiviportaiden, joita ei tosin vielä ole ehditty asentaa, luota.
Saunan perustukset tehtiin Kuopiosta ostetuista käsin veistetyistä graniittisista kadun reunakivistä. Haimme toukokuussa Alpo Heikkisen viisiakselisella kuorma-autolla samalla reissulla reunakivet asfalttifirman varastolta Kuopiosta ja 7” korvaushirret Hirvilahdesta.
Kehikon pystytys tasakertaan sujui porukalla nopeasti yhdessä päivässä. Olo oli kuin isoja Legoja olisi käsitellyt. Kurkihirren päätin rakentaa kahdesta osasta, jotta pystyimme nostamaan sen käsipelillä paikalleen. Liitokseksi valikoitu edellä mainittu japanilainen kiilalukittu kynsiliitos eli Kanawa Tsugi. Saunan sisätöissä ja varustelussa vierähti heinäkuu. Ensimmäiset löylyt saimme ottaa elokuun alussa.
Maalasimme Leenan kanssa saunan Juhannuksena punamullalla, värisävynä Hangon Värin Italian punainen. Ulko-ovet tein itse, mallina vanha ja perinteinen kalanruoto. Värisävynä niissä on Hangon Värin Kartanonkeltainen. Ikkunat ja niiden karmit terin myös itse, pintakäsittelynä Ottosonin valkoinen pellavaöljymaali. Ikkunalasit kiinnitettiin perinteiseen tapaan pellavaöljykitillä. Kittiä piti myös muistaa laittaa ikkunan kulmarautojen alle ennen kun ne kiinnitettiin teräsnauloilla paikoilleen. Loppukesän ja syksyn aikana olemme saunoneet ahkerasti. Ja mikäs on saunoa kun löylyt ovat mahtavat. Pukuhuoneeseen asennettiin sissikamina, joten sielläkin tarkenee talvella.
Saunan valmistuttua pääsin keskittymään uuteen projektiin. Päätin rakentaa saunan ja vuonna 2018 valmistuneen sahakatoksen väliin pilari-palkkirakenteisen (Timber frame) puutavarakatoksen Uuden mantereen poikien piirustusten pohjalta. Olin jo kevättalvella tilannut Liuskilta puutavaran ja Trumpilta piirustukset. Seuraavaksi piti hankkia 36’ rullamitta, piirustukset kun oli laadittu Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja muualla anglosaksisissa maissa käytetyn brittiläisen yksikköjärjestelmän mukaisesti tuumissa ja jaloissa. Parrut tulivat työmaalle kesäkuun alussa. Tein suurimman osan pilareista ja palkeista valmiiksi yläpihalla, josta kuljetin ne sitten Audin peräkärryssä sahakatokseen. Kehikoiden ja kurkihirsien valmistus ja kasaaminen onnistui paljon paremmin siltanosturilla.
Työkaluja tarvittiin joka lähtöön. Vinotukien päät viimeistelin japanilaisella höylällä (kanna), kaikki reiät taas porasin Mafellin porausjigiin kiinnitetyllä Festoolin vääntövahvalla porakoneella.
Kehikot kasasin katoksen suojassa. Ne oli sieltä sitten suhteellisen helppo nostaa siltanosturilla ulos ja siitä edelleen nosturiautolla paikoilleen. Tein pilareita ja palkkeja kolmen viikon ajan syyslomalla. Nosturiauto ja reippaat talkoolaiset lätkivät sitten katoksen rungon kanssa neljässä tunnissa.
Vanhan liiton mallin mukaisesti rakennetussa puutavarakatoksessa ei ole käytetty lainkaan ruuveja tai nauloja, vaan kaikki liitokset on varmistettu yksi kerrallaan käsin veistetyillä 12” mittaisilla tammitapeilla. Pitkät 8x12” kurkihirret kasattu kahdesta parrusta, liitos on varmistettu tammikiilalla. Pilaripalkkirakenteiden liitosten on oltava tiukkoja ja lujia. Toisin kuin naulat ja ruuvit, joiden tehtävänä on vain pitää puuosat yhdessä, tammesta tai muusta lujasta puusta kuten valkovaleakaasiasta tehdyt puutapit lujittavat ja varmistavat tappiliitoksen osien asennuksen jälkeen. Tapit ovat yleensä koneellisesti kuivattuja ja kahdeksankulmaisiksi käsin veistettyjä purevuuden parantamiseksi. Yhtä kaikki, komea tuli ja vieläpä aikataulussa, vaikka itse sanonkin. Ja mikäs on sanoa kun on itse tehnyt kaikki osat. Seuraavassa numerossa, joka toivottavasti julkaistaan vielä tämän vuoden puolella on luvassa katsaus uuden kuistin rakentamiseen ja sisätilojen remontoitiin.
