Katsaus vuoteen 2019
Viime vuosi oli niin kiireistä aikaa, että päätin niputtaa vuoden 2019 kohokohdat yhteen päivitykseen. Tosin syksyn Balin reissusta en aio kirjoittaa mitään matkaraporttia. Vähän samalla tavalla kuin vapaaehtoisista artikkeleiden kirjoittajista pulaa potevissa yhdistyksissä tehdään, siis päivityksien ei matkakertomusten suhteen. Sääntöjen mukaan yhdistys julkaisee jäsenlehden 3-4 kertaa vuodessa, mutta jostain kummasta syystä niitä tippuu postiluukusta vain yksi loppuvuodesta ja sekin tuntia ennen kauden päätapahtumaa. Ei mutta asiaan.
Suurimmat näkyvät muutokset saatiin aikaan puutarhan puolella. Vuoden 2018 syksyllä Puurakennustaito Vuoliaisen pukkipäivien jälkimainingeissa kasattu sahakatos sai peltikaton ja lomalaudoituksena toteutetun ulkoverhouksen. Laudat maalattiin ulkopuolelta punamullalla. Peltikate, jonka on tarkoitus olla tilapäinen ratkaisu, löytyi Torin kautta Soinlahdesta. Vanhaa, nykyistä paksumpaa sinkitettyä peltiä, joka oli purettu ison hallin katosta. Ja mikä parasta, ruuvin reikiäkin oli vain 2,5m pitkien kattopeltien ylä- ja alalaidassa.
Kasvihuone saatiin kuin saatiinkin lopulta kasattua juuri ennen kasvukauden alkua. Note to myself. Avaa ensin kaikki paketit, etsi käsiisi kasausohjeet, ja etene ohjeiden mukaisesti vaihe kerrallaan. Ja mielellään kaikki tämä samana vuonna. Ohjeet löytyivät viimeisestä pahvilaatikosta kun kasvihuone oli valmis, osat olivat yhden vuoden säiden armoilla, jolloin niissä olleet tunnustarrat ehtivät haalistua lukukelvottomiksi ja kehikko kasattiin loppujen lopuksi käytännössä kahteen kertaan. Yhtä kaikki, hieno siitä tuli.
Puutarhassa tapahtui paljon muutakin. Tilasimme kaksi kasettia multaa Kajaanista, jonka Leena levitti käytännössä melkein kokonaan yksin kottikärryillä. Minä keskityin samalla kertaa tulleen sorakuorman kärräämiseen kulkuväylille. Puutarhamme pohja on kivinen, joten istutuskuoppien sijaan teimme istutuspenkit. Maata vasten paksusuodatinkangas ja istutuksien kohdalle paksua aaltopahvia. Viikonloppuisin ajelimme ympäri Sotkamoa ja Kajaania etsimässä kierrätykseen meneviä pahvilaatikoita. Niin sanoituksiksi varmoiksi nakeiksi osoittautuivat kodinkone- ja rengasliikkeiden roskalavat, jotka syksyn tullessa pursuivat pahvilaatikoita ihmisten ostaessa uusia vanteita ja pakastimia sekä ilmalämpöpumppuja. Toisen roska on toisen aarre.
Samaan aikaan puutarhatöiden kanssa kirvesmies ahersi ulkoseinänverhouksen kanssa. Malli oli sama kuin pihan puolella, hirsikehikon päälle asennettiin 25mm ekologinen runkoleijona. Tuulensuojalevyn päälle asennettiin ristiin kaksikertainen koolaus 25mm rimoista ja pintaan punamullalla maalattu rimalaudoitus. Pari viikon aherruksen jälkeen uusi ulkoverhous saatiin valmiiksi. Koulun ulkoasu muuttui kerralla apean hailakasta iloisen punaiseksi.
Keskitimme omat voimavarat puutarhatöihin ja etupihan kunnostukseen päätimme käyttää konevoimaa. Moilasen kaivinkone kävi raapimassa koulun seinustalta vanhan asfaltin pois, samassa yhteydessä saivat purkutuomion myös kolmet vanhat, huonokuntoiset betoniset portaat jotka uittivat sateella vettä hirsikehikon ja portaiden väliin. Suurimmat kosteusvauriot korjattiin kengittämällä muutama hirsi parin metrin matkalta.
Samalla kertaa asennettiin myös sadevesikaivot ja myöhemmin syksyllä jatkettiin Sotkamon Peltityön toimesta aiemmin asennettuja sinkittyjä vanhan liiton syöksytorvia lopulliseen määrämittaan.
Välillä pitää oikein pysähtyä ja muistella miltä koulu näytti ennen remonttia. Ulkoverhouksen uusiminen on puutarhan rakentamisen ohella yksi suurimmista näkyvistä muutoksia, jonka laajuus käy hyvin ilmi alla olevista kuvista. On siinä vettä virrannut Mordorin siis Terrafamen purkuputkesta Nuakseen, että tähän vaiheeseen ollaan päästy.
Uudet portaat päätettiin tehdä Siperialaisesta lehtikuusesta, ei siperianlehtikuusesta. Ero on pieni, mutta puusepälle tärkeä. Kirvesmies nikkaroi ne insinöörin tupakka-askin kanteen piirtämän periaatekuvan pohjalta omista puita ja hyvät niitä tulikin. Materiaalina lehtikuusi on hyvin kosteutta sietävä eikä vaadi mitään pintakäsittelyä. Itse asiassa ei siinä maali oikein kunnolla pysykkään.
Lopuksi talvinen tunnelmakuva kasvihuoneesta. Leena ripusti huoneen kattoon syksyllä jouluvalot, jotka toimivat ajastimella. Vuoden 2018 jouluseimi oli sahakatos, vuonna 2019 kasvihuone. Mitä vuosi 2020 mahtaa tuoda tulleessaan? Ohjelmassa on ainakin asunnon puoleisen päädyn ulkoverhouksen uusiminen, lasikuistin rakentaminen, sahatavarakatoksen ja pihasaunan rakentaminen. Vain muutamia tehtäviä mainitakseni. Sahatavarakatos valmistuu 25.-26.9.2020 japanilaisen pilarirakentamisen liitospäivillä (Kanawa Tsugi) ja pihasaunan lukkonurkkainen kehikko on jo puolestaan työn alla Kannonkoskella.