The Devil is in the details
Yksi asia on varmaa, metsän lannoitus ei ole ainakaan parantanut rakennusmateriaalina käytetyn puutavaran laatua. Jos se nyt jollekin oli yllätys. Satavuotta sitten kaadetuista puista kasattu hirsikehikko on tiheäsyistä mäntyä. Ja pirun kieroa. Samanlaista mäntyä löytyy enää korkeintaan Lapista. Tähän on tultu, kiitos selluteollisuuden. Onneksi minulla on Werstaalla varastossa muutama kuutio tuppeen sahattua Lapin punahonkaa. Siitä on mukava työstää vaikkapa uusia ikkunan pokia tai peliovien kehyksiä.
Koulun itäpään makuuhuoneen Haltex-kattolevyt ja Gyprocit sekä kukkatapettiset pinkopahvit saivat kyytiä kun tuhon enkelit, tai itse asiassa Harri pääsi vauhtiin. Huoneeseen 50-luvulla rakennettu komerot sahaamalla hirsikehikkoon reippaan kokoiset aukot. Ajattelin vahvistaa kapean, mutta korkean väliseinän 4x4 ” pystypilarilla ja muutamalla isolla pultilla. Huoneen nurkissa on tosin lohenpyrstöliitokset ja vastaavan mukaan seinän alaosan voisin purkaa surutta. Enpä tiedä, pitää katsoa mitä seinän pätkän kanssa tehdään.
Makuuhuoneen pinkopahvin kiinnittänyt henkilö ei todellakaan ollut töissä urakkapalkalla. Nauloja on parin sentin välein. Sama kaveri oli nähnyt paljon vaivaa oikoessaan vanhoja hirsiä koolausta varten. Piilukirveellä riittää töitä, kun alan siistimään seiniä.
Makuuhuoneesta tulee näillä näkymin puutavaravarasto, siinä mielessä isompi oviaukko olisi parempi vaihtoehto. Alun perin ajattelin eristää pölyävät työkoneet sinne, mutta tilaan johtavat nykyiset aukot ovat sen verran kapeita, ettei sinne saa ängettyä oiko- ja tasohöylää. Pitänee ratkaista lopullinen käyttötarkoitus vasta kun lattia on hiottu, lakattu ja kaikki koneet on tuotu saliin.