Moving on, moving in
Salin lattiasta tuli hieno. Auringonvalo suorastaan häikäisee silmiä heijastuessaan lakatusta puhtaaksi hiotusta vanhasta mäntylankkulattiasta. Hionta- ja lakkaustyön suoritti kolmessa päivässä Maalaus- ja Lattiatyö Rusanen Sotkamosta. Suosittelen lämpimästi. Tästä on hyvä jatkaa.
Muutimme Leenan kanssa viikon 16 lopulla kaikki käsi- ja sähkötyökalut sekä puutavaran että (puoli)valmiit tuotteet koululle. Kaksi päivää siihen meni, lauantaina paiskimme hommia kellon ympäri. Muuttotavarat varastointiin tilapäisesti myymälän puolelle ja talonmiehen asuntoon. Tulipahan todettua ihan konkreettisesti, että aika monta projektia on kesken. Päätin, että yritän saada keskeneräiset työt valmiiksi ennen kuin aloitan yhtään uutta.
Talkoisiin osallistui useat tahot; Oulun poliisilaitos muistamalla allekirjoittanutta rikesakolla, Jani Hyvönen/Grafimatik purki vanhan keittiön sekä Sotkamon Helluntaiseurakunta, jonka edustajat kuskasivat kaikki vanhat kodinkoneet sekä aterimet kirpputori Majakkaan. Yhtä kaikki, suurkiitos virkavallalle, hetkellinen huomiokyvyn herpaantuminen Vuokatin 40 km/h nopeusrajoituksen alueella maksoi 200 euroa.
Suuri päivä koitti 27.4.2017. Myös sateen jumalatar Esteri oli valmistautunut muuttopäivään varaamaan meille koko päiväksi lumi- ja räntäsadetta. Nostimme puutyöstökoneet yksi kerrallaan Nosto ja Kuljetus J.Ruuskanen ky:n kuorma-auton lavalle ja suuntasimme koululle. Tapani oli jo edellisenä päivänä siirtänyt koneet nättiin jonoon kuin köyhän talon porsaat. Itse asiassa vanha verstas olin ollut alun perin sikala.
Irroitimme koululla yhden ison ikkunan talon hirsirungosta, ja nostimme karmit sivuun. Seuraavaksi koneet nostettiin yksi kerrallaan sisään 150 x 230 cm ikkuna-aukon kautta. Voin vakuuttaa, että 700 kilon painoisen oikohöylän liikuttaminen pumppukärryillä käy työstä. Koneet vietiin kahdessa erässä. Haastavimmaksi osoittautui 240cm korkean ja muutaman sata kiloa painavan vannesahan kaataminen hallitusti kyljelleen vanhassa verstaassa. Piti hieman kaivella statiikan ja dynamiikan oppeja ennen kuin uskalsi päästää koneen alas. Tunnin aherruksen jälkeen mylly oli lavalla kyljellään.
Olin jo aiemmin päättänyt, että uuden verstaan itäsiipeen tulee kaikki sähkökäyttöiset koneet ja länsisiipi jäisi konevapaaksi vyöhykkeeksi, jossa voisi työstää puuta käsityökaluilla. Ja vaikka istua porukalla keskellä salia vuolemassa puulusikoita samalla kun musiikki soi taustalla ja puheenporina täyttää tilan. Siirsin koneet pumppukärryllä paikoilleen yksi kerrallaan Tapanin ja Katin nostaessa uusia laitteita sisään mitä eriskummallisimmissa asennoissa. Siis koneet olivat eriskummallisimmissa asennoissa noston aikana, ei nostajat. Vihdoin ja viimein saimme kuin saimmekin räntäsateen saatamana vanhan verstaan tyhjäksi. Aivan kuin elämässäkin, pitää puutöissäkin mennä eteenpäin. Yksi vaihe on nyt takana, monta mahdollisuutta edessä. Blogi hiljenee hetkeksi, työt jatkuvat vasta toukokuun puolessa välissä. Nyt vedetään hieman henkeä. Hyvää kevättä lukijoille!
