Lämmöt päälle
Ensimmäiset vieraat saapuivat jo hyvissä ajoin. Kainuulaisen Hullujen Päivien suurin yleisöryntäys koettiin neljän aikoihin. Paikalla oli kaiken ikäistä väkeä, vanhimmat olivat aloittaneet opinajonsa kyläkoulussa vuonna 1939, nuorimmat olivat taas puolestaan tutustumassa uuteen veistosaliinsa kera vanhempien. Nuorin vieras oli vuoden ikäinen Artturi, joka on tosin nuoresta iästään huolimatta käynyt verstaalla jo useamman kerran.
Oli mahtavaa kuunnella vanhojen oppilaiden tarinoita vanhan koulunsa tiimoilta. Vanhat koulukaverit muistelivat luokkatovereidensa kolttosia, itse kukaan ei luonnollisesti tehnyt mitään koiruuksia kouluaikana.
Kiitokset kaikille osallistujille, Naapurinvaaran nuorisoseuralle ja kyläyhdistykselle että Sotkamon nuorisoseuralle muistamisesta ja tsemppaamisesta. Te teitte tilaisuudesta ikimuistoisen!
Koko syksy oli mennyt taloteknisten järjestelmien sekä kone- ja veistosalin viimeistelyn parissa. Tavoitteena oli ollut, että lämmöt olisivat olleet päällä marraskuun 2017 lopussa. Kone- ja veistosalin remontti valmistui ajoissa ja upeat kattovalot saatiin toimintaan jo syksyllä. Sen sijaan lämpöjä ei saatu palvelutuottajan muista kiireistä johtuen päälle alkuperäisen suunnitelman mukaan. Onneksi lisäsähkölämmittimet on keksitty ja Luontoäiti siunasi meitä leudolla kelillä. Onneksi kuitenkin kaivinkoneurakoitsija ja LVI-mies ahkeroivat urakalla juuri Joulun alla ja saimme kuin saimmekin viikolla 52 salin lämmöt päälle. Kyllä nyt kelpaa ahertaa pajassa.
Sain toisenkin joululahjan maalämmön lisäksi. Pukki toi jo joulukuun puolessa välissä uuden sorvin. Saksalaista laatua, kuinkas muuten.
Olen käynyt parilla sorvauskurssilla mitään kuitenkaan oppimatta, pakko tunnustaa. Sorvaus on lajina sellainen, että sen oppii ainoastaan sorvaamalla. Ei lukemalla kirjoja, ei käymällä kurssilla eikä katsomalla YouTubesta videoita. Pitää sorvata kuivaa puuta ja tuoretta puuta, pitää sorvata syiden suuntaisesti ja kohtisuoraan. Ja ennen kaikkea pitää sorvata paljon ja terävillä työkaluilla. Homma pitää mennä lihasmuistiin. Päätin aloittaa sorvaamisen sieltä kuuluisasta syvästä päästä sorvaamalla kuivasta ja kovasta afrikkalaisesta pähkinäpuusta 49mm halkaisijaltaan olevia puukuulia puolisen tusinaa pihalätkää varten. Ensimmäiset tuotokset olivat sokeita, viimeisin taisi onnistua parhaiten, koskapa Oskari kehui sen olevan pyörein mitä olen tehnyt heille. Seuraavaksi sorvasin tuoreesta visakoivusta survosnuijan. Oskarin mukaan se sopii hyvin myös kalojen listimiseen. En kysynyt enää mielipidettä saarnista sorvatun baseball-mailan sijaiskäytöstä. Yhtä kaikki, kivaa hommaa tämä sorvaaminen tosin aikaa se vie. Itse asiassa sorvaaminen vääristää ajantajun. Kokemusta on jo nyt.
Parempaa Uutta Vuotta toivoopi vanhan kansakoulun väki!
