Blogi

Erään kansakoulun tarina

Tässä blogissa kerrotaan Naapurinvaaran vanhan koulun remontista ja puusepänverstas Vaaksan toiminnan muutoksesta remontin myötä.

Katsaus vuoteen 2019

Viime vuosi oli niin kiireistä aikaa, että päätin niputtaa vuoden 2019 kohokohdat yhteen päivitykseen. Tosin syksyn Balin reissusta en aio kirjoittaa mitään matkaraporttia. Vähän samalla tavalla kuin vapaaehtoisista artikkeleiden kirjoittajista pulaa potevissa yhdistyksissä tehdään, siis päivityksien ei matkakertomusten suhteen. Sääntöjen mukaan yhdistys julkaisee jäsenlehden 3-4 kertaa vuodessa, mutta jostain kummasta syystä niitä tippuu postiluukusta vain yksi loppuvuodesta ja sekin tuntia ennen kauden päätapahtumaa. Ei mutta asiaan.

Etuseinä uusiksi

Syksyllä alkoi tapahtumaan oikein kunnolla. Sahakatokseen saatiin kattorakenteet ja aluskate paikoilleen, jonka jälkeen voimavarat kohdistettiin pihan puoleisen ulkoverhouksen uusimiseen.

Pukkipäivät

Syyskuun alussa saatiin liitettyä kesällä asennetut loput patterit maalämmön piiriin ja tupa alkoi pysymään lämpimänä myös varaston, eteisen ja myymälän osalta. Myymälän lattian maalaus pellavaöljymaalin ja pellavaöljylakan seoksella siirtyy myöhemmäksi, maali kun kestää optimaalisissakin olosuhteissa kuivua useita päiviä. Toistaiseksi myymälässä on tyydytty peittämään lautalattia rakennuspahvilla, koska tilaa käytetään pohjoisseinän ulkoverhouslautojen maalaus- ja kuivumistilana.

Piha- ja puutöitä

Ennakkotiedoista poiketen emme laittaneet tikkuakaan ristiin asunnon sisätöiden suhteen vaan päätimme sen sijaan kesäkuun alussa aloittaa puutarhan maansiirtotyöt. Aivan ensin kuorittiin useita kuormia pintamaata pois, ylimääräiset maat kärrättiin Hyvölänkylälle. Kaivinkone riehui työmaalla viikon ajan, välillä lastattiin maata pois ja välillä tuotiin uutta tilalle. Kuormia meni ja tuli sellaista vauhtia, että menin laskuissa sekaisin.

Kevät tulee

Talvi tuli ja meni, vapaa-ajan ongelmia ei pahemmin ollut. Työt, viikoittaiset työmatkat Tampereelle ja Kouvolaan sekä tulevan kauden remonttitöiden suunnittelu veivät suurimman osan ajasta hereillä ollessani eikä itse remonttitöille jäänyt aikaa lainkaan. Onneksi saimme veistosalin valmiiksi tammikuun 2018 alkuun mennessä ja oppilaiden ei tarvinnut enää matkustaa kerran viikossa Pohjanvaaran koululle taksilla teknsien työntunneille.

Vuosi täyteen

Kulunut vuosi on tuonut mukanaan suuria muutoksia vanhan koulun sisätiloihin. Olen koonnut tähän blogikirjoitukseen muutamia kuvia, jotta muistaisin mitä kaikkea onkaan saatu aikaiseksi.

Lämmöt päälle

Ensimmäiset vieraat saapuivat jo hyvissä ajoin. Kainuulaisen Hullujen Päivien suurin yleisöryntäys koettiin neljän aikoihin. Paikalla oli kaiken ikäistä väkeä, vanhimmat olivat aloittaneet opinajonsa kyläkoulussa vuonna 1939, nuorimmat olivat taas puolestaan tutustumassa uuteen veistosaliinsa kera vanhempien. Nuorin vieras oli vuoden ikäinen Artturi, joka on tosin nuoresta iästään huolimatta käynyt verstaalla jo useamman kerran.

Vauhti päällä – heikompia hirvittää

Aloittelin ikkunoiden tiivistämistä vanhan liiton tyylillä. Leikkasin kapean kaistaleen vanhasta pellavaisesta lakanasta ja kiinnitin sen nupinauloilla ikkunan karmin ja hirsikehikon liitoskohtaan. Koko komeuden kruunasi yksi kerros pellavaöljymaalia. Tulee kuulemma hengittävä mutta tuulenpitävä rakenne. Ainakin nupinauloista se ei jää kiinni. Juuri kun olin nyppinyt niitä muutaman ämpärillisen pois niin löysin itseni naputtelemassa niitä paikoilleen. Ympyrä sulkeutui.

Valot päälle, nyt on tosi kyseessä

Verstaan varustelu on jatkunut syksyn ajan. Valurautaisen patterit saapuivat sateen saattelemana työmaalle lokakuun alussa. Harri ja Kari nostelivat ”höyhenen kevyet” lämpöpatterit sisälle suojaan, painovat kuulemma 150 kiloa kappale. Patterit asennettiin ripeästi paikoilleen, toki pientä säätöä oli aluksi. Toimittaja kun oli unohtanut liittää mukaan tilatut seinäkannakkeet.

Koneiden ja tilojen virittelyä

Mitä enemmän vietän aikaa uudella verstaalla, sitä parempi fiilis tulee. Hirsiseinät hehkuvat lämpöä ja tunnelma konesalissa on mahtava. Sormeni syyhyävät kuumeisesti. Uuden verstaan ensimmäinen asiakastyö tilattiin alkukesästä. Valtimolainen asiakas halusi live edge –tyyppisen ruokapöydän asiakkaan omista lehtikuusilankuista. Lankut olivat olleet pitkään ladossa ja suurin osa menikin propelliksi heti kun ne otettiin sisälle temperoitumaan. Päätin käyttää runkoon ja pöytälevyyn omasta varastosta löytyvää siperialaista lehtikuusta.

Tauko ohi

Kolmen viikon luova tauko päättyi viikon 20 lopussa. Kaikki muut koneet saimme jo kuun vaihteessa paikoilleen, mutta vannesahan jäi odottamaan voimiemme palautumista. Nostimme Tapanin ja Leenan kanssa 600 kilon hökötyksen pystyyn sunnuntaina. Onneksi jätimme purkuvaiheessa salin katossa olleen metallisen rakennelman paikoilleen emmekä hätäpäissään purkaneet sitä. Saimme kiinnitettyä ketjutaljan siihen ja pystyimme kankeamaan sen avulla riivatun hökötyksen pystyyn. Parin tunnin siirto- ja nostourakan jälkeen totesin ääneen, että perikunta saa myydä koulun irtaimistoineen.

Moving on, moving in

Salin lattiasta tuli hieno. Auringonvalo suorastaan häikäisee silmiä heijastuessaan lakatusta puhtaaksi hiotusta vanhasta mäntylankkulattiasta. Hionta- ja lakkaustyön suoritti kolmessa päivässä Maalaus- ja Lattiatyö Rusanen Sotkamosta. Suosittelen lämpimästi. Tästä on hyvä jatkaa.

Puolimatkan krouvissa

Saimme viikon 14 lopulla purettua sosiaalitilan, pesuhuoneen ja saunan sekä vessan muodostaman hässäkän. Ajoimme varmaan toistakymmentä kuormaa rakennusjätettä jäteasemalle. Kuusikuidusta valmistettu Riwe-eriste on ollut pikkujyrsijöiden suosiossa, sillä hiirenpesiä löytyi runsaasti ulko- ja väliseinien lämmöneristyksen seasta. Aikataulumielessä remontti on vasta alkutaipaleellaan, sen sijaan neliöiden suhteen taidetaan olla puolivälissä. Lattian hionta nimittäin alkoi viikon 15 alussa. Ja hiottavaa riittää. Tavoitteena on lakata pääsalin lattia vielä ennen Pääsiäistä, jotta se saisi kuivua viikon verran rauhassa.

The Sun is shining, I am a rainbow too

Raikas reggae raikaa ja vasarat paukkuu. Tosin kuin Länsimetro, koulun ensimmäinen vaihe valmistui etuajassa, kiitos reippaan remonttiduon Harri ja Tapani. Itä- että länsipään säilytystilojen kohdalta avoimet tilat ovat koolattu umpeen ja uudet lattialaudat ovat paikoillaan. Kaikki salin seinissä olleet kipsilevyt, uudet kollaukset, pinkopahvit, Haltexit ja vanhimmat koolaukset ovat purettu ja romut ovat viety jäteasemalle. Lattiasta on irrotettu ruuvit, ettei nauhahiomapaperi vaurioidu hionnan aikana. Jäljelle jäivät vain 90 vuotta vanhat hienot hirsiseinät sekä pari miljoonaa nupinaulaa, joiden nyppimiseen on varattu aikaa loppuvuosi, ainakin. Lattian hionta ja lakkaus tehdään viikon 15 alussa.

Palauttava remontti

Kun ostat vanhan rakennuksen ja alat remontoida sitä, on tärkeää muistaa, että kyseessä on vanha rakennus. Kaikki nurkat eivät ole 90-asteen kulmassa tai edes suorassa. Älä yritä korjata sellaista vanhaa mikä toimii. Älä pura sellaista vanhaa, jonka voi korjata. Pura kaikki sellainen mihin liittyy jokin seuraavista asioista; Gyproc, uretaanivaahto tai jälkikäteen valettu betoni. Pahin on näiden kolmen raaka-aineen yhdistelmä. Se pitää purkaa saman tien. Kun muistaa nämä perusasiat, niin elämästä ja ennen kaikkea remontista tulee paljon helpompaa.

Rappaukset rapisee

Alkuviikon taikasana oli Makita. Ensin Harri piikkasi harjoitusmielessä salin itäpäässä olleen WC-tilan laatan. Betonilaatan alta paljastui kuparista kasattu rakenne, jonka tehtävänä oli toimia puurakenteiden ja WC-tilan välisenä kosteussuojana. Samassa yhteydessä varmistui myös, että WC-tilan laatan alla ei ole lautalattiaa. Sellainen pitää siis meidän rakentaa ennen salin lattian hiomista.

The Devil is in the details

Yksi asia on varmaa, metsän lannoitus ei ole ainakaan parantanut rakennusmateriaalina käytetyn puutavaran laatua. Jos se nyt jollekin oli yllätys. Satavuotta sitten kaadetuista puista kasattu hirsikehikko on tiheäsyistä mäntyä. Ja pirun kieroa. Samanlaista mäntyä löytyy enää korkeintaan Lapista. Tähän on tultu, kiitos selluteollisuuden. Onneksi minulla on Werstaalla varastossa muutama kuutio tuppeen sahattua Lapin punahonkaa. Siitä on mukava työstää vaikkapa uusia ikkunan pokia tai peliovien kehyksiä.

Asia kunnossa

Everything is under control - sort of

”Tuhon enkelit” kuten vastaava mestari minua ja Harria nimitti, jatkoivat rakennusvalvonnan positiivisen palautteen innoittamana purkutöitä. Työmaan viikkorytmi noudattaa Sotkamon jäteaseman aukioloaikoja. Rakennusjätettä rahdataan kahdella peräkärryllä maanantaina ja torstaina. Väliseinien mineraalivillat ovat sen verran hyvässä kunnossa, että vein ne ullakolle lisäeristeeksi vanhan kutteripurun päälle. Sen sijaan Gyrpoc-levyt ja Haltex-levyt sekä kuiva, mutta naulainen puutavara nakattiin armottomasti jäteasemalle.

I can see the Light

Tulkoon valkeus, niin henkinen kuin fyysinen.

Tapaaminen rakennustarkastajan kanssa sujui hyvässä hengessä. Olin jo aiemmin päättänyt, että uudessa verstaassa tehdään töitä harrasteluontoisesti pääasiassa käsityökaluilla. Näin ollen palovaarallisuusluokka on 1 eikä seiniä tarvitse pinnoittaa uudestaan Gyproc-levyllä. Tila soveltuu sellaisenaan myös Naapurinvaaran alakoulun teknisen työn käyttöön, ainoastaan muutamaan sähkömekaaniseen koneeseen pitää asentaa hätäpysäytys. Huoli viranomaisten jääräpäisyydestä osoittautui aiheettomaksi ja rakennustarkastajan kehuma ”suuri urakka” voi jatkua.

Fire and brimstone - Tulta ja tulikiveä

Pelkoa päin. Päätin ottaa härkää sarvista ja sopia katselmuksen järjestämisestä palo- sekä rakennustarkastajan kanssa mahdollisimman pikaisesti.

And the walls kept tumbling down

Päätimme Harrin kanssa ryhtyä toimeen heti kauppakirjan allekirjoituksen jälkeisenä päivänä. Riehuessamme sorkkaraudan, vasaran ja akkuporakoneiden kanssa kevyiden väliseinien kimpussa tajusimme löytäneemme älykkyydellemme sopivaa askaretta. Purkuhommissa on ehdottomasti parasta se, että jälkeä syntyy ja nopeasti.

Day one

Kättä päälle, rahat tilille ja avaimet kouraan, niin se lopulta meni. Kaikki oli ohi vartissa, vähän niin kuin moni muukin isompi asia elämässä. Ajoin kymmenessä minuutissa koululle tarkistamaan mitä nyt tuli oikein tehtyä. Siellähän se oli edelleen, minun projektini. 393 neliötä lattiapinta-alaa, ahtaita huoneita, kymmeniä ikkunaruutuja ja parikymmentä sänkyä. Myyjä ajoi 620 km Raumalle vielä samana päivänä. Tasan eivät menneet nallekarkit tälläkään kertaa.

Naapurivaaran vanhan koulun remontti

Epilogi

Tässä blogissa kerrotaan Naapurinvaaran vanhan koulun remontista ja puusepänverstas Vaaksan toiminnan muutoksesta remontin myötä. Puusepänverstas Vaaksa on vuonna 2014 perustettu yritys, joka tarjoaa yrittäjälle tilat ja koneet. Loppu on sitten kiinni yrittäjästä itsestä.

Ole meihin yhteydessä

Yhteystiedot

Puusepänverstas Vaaksa
Naapurinvaarantie 15 C
88610 Vuokatti

info@vaaksa.com

Some